Pikapäivitys huhtikuun satunnaisista

Loppukokeet ja koulu ohi, juhuu! Tänään illalla on luvassa loppuseremonia, jossa pääsen näyttämään niin runonlausunta- kuin laulutaitojanikin (indonesiaksi luonnollisesti) ja leikkimään taas gamelan-yhtyettä, ja se on sitten siinä. Voisin taas kysyä, että miten ihmeessä on muka voinut kulua melkein neljä kuukautta..? Hui.

Viimeset ekskut suuntautuivat Nusa Duan Tourism Centeriin, pariin temppeliin ja kokistehtaalle. Tässäpä kuvapläjäys niistä! Unohdin tosin kivasti järkkärin jokaiselta ekskulta, kuvat siis on vähän mitä on.

Nusa Dua on siis rikkaiden turistien ökyalue, täysin man-made ja täytyy myöntää että kaikessa epäaitoudessaankin älyttömän hieno paikka. Kuhan voitan lotossa niin tänne lähetään! 

Kuvassa ei siltä näytä, mutta aivan hillittömän kokoinen patsas! 

Seuraavana torstaina oli vuorossa temppelit. Matkattiin minibussilla ensin Pura Goa Lawah -temppelille, eli lepakkotemppelille. Enkä yhtään ihmettele nimeä..! Sieltä jatkettiin matkaa Klungkungiin, jossa ensin pyörähdettiin pikaisesti traditional marketilla. Tämän jälkeen käveltiin itse temppeliin, joka oli ennen toiminut oikeutena.

Huono esimerkki liikenneympyräpatsaasta, mutta näitä löytyy siis lähes joka ympyrästä, monet todella isoja ja hienoja!

Osallistuttiin rukoukseen, hieno kokemus! Rituaaliin kuului olennaisesti mm kukkasia, pyhää vettä ja riisiä, vähän eri meno mitä Suomessa.

Ja se lepakkoluola... 

Meidän pieni ekskujoukkomme! (Tämä ja seuraava kuva cHenkka)

Seuraavalta temppeliltä; vanha 'oikeusistuin'.

Ja viime torstaina olikin vuorossa Coca-Cola-tehdas. Noh, siitä ei jäänyt kyllä muuta käteen kuin muisto ehkä elämäni parhaasta lasipullokokiksesta!

Mmm

Herättiin ennen kokisekskursiota Johannan kanssa viideltä ja ajeltiin Sanurin rannalle katsomaan auringonnousua. Myöhästyttiin vähän mutta niiiin oli nättiä silti (ja niiiin oli monta kiinalaisturistia paikalla...)!
Pitää ehkä tehdä vielä uusi yritys joku aamu.

Ja loppuun vielä kuva ehkä parhaasta ruoasta mitä täällä saa:

Kat's Kitchenin Chicken Red Curry. Ai jumpe. Pitää varmaan Suomessa yrittää olla reipas ja kokata edes jotain vähän samantapaista, niin hyvää!

Mutta tämä tästä tällä kertaa, nyt perinteiset kostuumit päälle ja valmistautumaan seremoniaan.

PS. Ostin söpön matkalukun Carrefourista, rinkkaan kun ei oikein mahdu kahtakymmentä kiloa. No, ostin tietenkin liian pienen, ei tasan mahdu tuohonkaan. Näitä onnistumisen iloja!

Lovinareissulla

Toissa lauantaina pakattiin villaporukka minibussiin ja lähdettiin aamuseitsemän aikaan kohti Pohjois-Balia. Ja kunnon rankkasateessa tietenkin, mitenkäs muutenkaan meidän reissujen kohdalla :) Eikä muuten tietenkään ole satanut aikoihin... No mutta ei se mitään! Miniloman suunnitelmissa oli käydä Treetop Parkissa, GitGit-putouksilla ja viettää yö Lovinassa, josta aamulla lähdettäisiin bongaamaan delfiinejä.

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli kuitenkin järven rannalla oleva temppeli Pura Ulun Danu Bratan, kuskimme suosituksesta. Ja kyllä kannatti mennä, vaikka pilvinen, kylmä sää (true story!) ei houkutellut lähtemään mukavan lämpimästä bussista. Järvet on muuten harvinaisia Balilla, koko saarelta niitä löytyy neljä, tämä oli eka mikä ollaan nähty koko aikana.

(Osa kuvista Johannalta ja Jutalta lainattu, tack!)

Maisemaa matkalta. Ja olisinko voinut suoristaa kuvan niin kyllä, kyllä olisin voinut...

Mystinen usva leijui järven yllä

Happy, Sam&Max Hit the Road, eikö!

Maailman coolein lapsi!

Joku seremoniahan (ja kunnon jamit) siellä alkoi, tuli vähän alipukeutunut olo sortseissa...

Jammailuvideo, joka ei suostunut tulemaan suoraan blogiin

Lapsetti

Temppeliltä lähdettiin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Treetop Parkiin seikkailemaan. Ja olihan se jännää, huh! Tosi raskasta myös, alkoi viimeisellä radalla jo voimat loppua. Tuolla oli siis kolme aikuisille suunnattua rataa plus matalammalla kulkevia lasten ratoja, joissa vaijerin varassa mentiin ihan Selviytyjät-tyyppisesti esimerkiksi naruilla tasapainoillen, jalustinradan läpi rimpuillen (tämä oli varmaan raskainta!) tai vaijerilla liukuen. Tämäkään puisto ei ehkä Suomessa olisi mahdollista; jos alkoi pelottamaan liikaa tai väsy iski kesken radan niin alas ei silti ilmeisesti päässyt yhtään mitenkään. Myöskään kypäristä tai turvaverkoista ei ollut tietoakaan. Sehän toki vaan lisäsi jännitystä!

 Reenausrata

 Viimesen radan yhtenä haasteena oli liaanihyppy (joka oli parasta koko puistossa!), josta piti tarrata verkkoon kiinni että pääsi jatkamaan rataa

 Voitte ehkä päätellä sainko otetta vai en ja jäikö rata siihen vai ei... Liikaa vauhtia, pöh

Bongaa kuvasta last man standing, Krisu! Aivan hullun korkeella, saatto olla jännät paikat

Puisto jätti jälkensä, mutta oli sen arvoista!

Puistosta lähdettiin väsyneinä indobuffetin kautta Gitgiteille. Jälleen kerran olisi houkutellut jäädä vaan bussiin nukkumaan, mutta ehkä se lähteminen taas kannatti. Putoukset olivat ihan hienot, mutta jotenkin eivät tehneet kovin suurta vaikutusta. Varmaan täydellisissä olosuhteissa bongatut Tegenungan-putoukset tekivät tästä vähän laimeamman kokemuksen, mutta kiva ne oli silti nähdä. Putouksille kävellessä nähtiin myös maailman kalleinta kahvia suolistonsa läpi tuottavia sivettikissoja (sekä niiiin söpöjä taviskissanpentuja).

Paikallisia mansikoitakin löydettiin, mmm!

 Kopi Luwakia tulossa!

Sivettikissa

 Ja tässä perinteisempiä versioita

 Muutama hurja meni uimaan, mä olin ylläripylläri liian mukavuudenhaluinen siihen hommaan

 Indobuffetit masussa mukavasti, kuvasta vois kyllä päätellä että ois jotain muutakin!

Majoituksen löytäminen oli taas vähän tuskasta, varsinkin niillä energiatasoilla. Päädyttiin sitten meidän reissujen normaalitasoa paljon hienompaan hotelliin, mutta kerrankos sitä!

Aamulla herätys soi ihanasti kello 05.25. Mentiin rantaan, pakattiin itsemme pikku paatteihin ja lähdettiin pöristelemään merelle delfiinin kuvat silmissä. Aurinkokin nousi ja olis ollut hirmu nättiä ilman delfiineitäkin, mutta niitäkin näkyi onneksi! Homma vaan oli vähän mautonta ja naurettavaa; melkein sata venettä samassa sumpussa, ja heti kun eväkin näkyy niin kaikki ryntää kauhealla vauhdilla melkein eläin parkojen päälle. Että en nyt ehkä toista kertaa lähtisi, mutta tulipahan nähtyä!

 Persoonallinen paikka hääkuvaukselle..!

Veneiltiin vajaat pari tuntia, jonka jälkeen lähdettiin takaisin hotellille aamupalalle. Rentoiltiin vähän aikaa, kunnes kymmenen aikoihin pakattiin taas itsemme bussiin ja lähdettiin paluumatkalle. Päätettiin mennä Batur-vuoren kautta, haaveissa vuoren kuumat lähteet. No, kuumat lähteet jäi juurikin haaveiksi, mutta kreisit vuoristotiet oli huiseja - jännitystä ja huikeita maisemia riitti jälleen! Päädyttiin syömään toiseen indobuffetiin, josta oli huimat maisemat Batur-vuorelle ja Batur-järvelle.

Maisemavideota matkalta

 Pitää vissiin vihdoin sponssata itse itselleni uusi putki kameraan, tuo joka kuvan musta läikkä alkaa vähän rassaamaan

Meidän upea kulkupeli!

Matka jatkui ähkyssä kohti etelää. Aikomuksena oli käydä katsomassa riisipeltoja Ubudin lähellä, jonka jälkeen jatkettaisiin Goa Gajah  eli Elephant Cave -temppeliin. Noh, sataa ropisi sen verran että riisipellot piti paria onnetonta kuvan räpsäisyä lukuunottamatta skipata. Pitää tehdä uusi yritys joku kaunis päivä! Temppeli taas ei ollut kovin kummoinen kokemus. Ihan hieno paikka kyllä, mutta kai näihinkin alkaa jo vähän turtua.

 Hienolta näytti sateesta huolimatta!

Pienessä luolassa oli jännää, tuli ihan liian monet kauhuleffat mieleen

Seuraava etappi olikin tuttu ja turvallinen koti, ai että. Lyhyt mutta raskas reissu, ja sitäkin hauskempi! 

Viime viikonloppu meni lähinnä vaakatasossa jalkaa parannellessa, kuten taitaa mennä vielä muutama seuraavakin päivä. Vähän harmittaa hukata aikaa tällä lailla, mutta toisaalta, ei kai hyvän kirjan lukeminen ja Modernin Perheen katselu ikinä hukkaan heitettyä aikaa ole. 

Sampai jumpa!