Gileillä

Pitkän viikonlopun kunniaksi lähdettiin torstaina Lombokille kuuluville pienille Gili-saarille. Saaria on kolme, ja ne sijaitsevat noin 30km Balilta. Herätys soi ihanasti ennen viittä, ja puoli kuudelta lähdettiin Benoa Squarelle, josta shuttle bus otti meidät kyytiin. Ajettiin noin tunti Padang Baylle, josta lähdettiin fastboatilla kohti Gili Trawangania. Trawangan on kuulemma enemmän bilesaari verrattuna todella hiljaiseen Menoon ja jotain näiden kahden välillä olevaan Airiin. Varsinkin Kutaan verrattuna Trawangan oli kuitenkin oikein rauhallinen ja rentouttava kokemus. Laivamatkan jälkeen etsittiin majapaikka ja lähdettiin rannalle. Tarpeeksi biitsillä löllöttyämme (ja sateen alettua...) mentiin hierontapaikkaan body scrubiin, joka oli vähän kummallinen kokemus viimeistään siinä vaiheessa, kun vartalolle levitettiin lopuksi pahanhajuista maitoa..? Noh, teki varmaan hyvää kuitenkin. Loppuilta vain hengailtiin majapaikalla ja istuttiin iltaa kivassa ravintolassa meren äärellä, josta lähdettiin ihanan letkeään reggae-baariin. Huonosta säästä huolimatta hauskaa oli!

Saarilla ei ole ollenkaan koiria, pelkkiä kissoja. Kävi tälle crazy cat ladylle oikein hyvin!

Yhdelläkään saarista ei ole moottoriliikennettä. Kulkupeleinä toimivat polkupyörät, kuvan hevoskärryt (ei käy kateeksi kyllä noita hevosia...) ja omat jalat.

Ehdottomasti suosituin menopeli oli polkupyörä. Porukka vaan rullaili rennosti menemään, upeeta!

Perjantaina varattiin snorklausretki, jonka jälkeen jäätäisiin Air-saarelle. Hintaan piti kuulua kolme kohdetta, mutta toisen paikan jälkeen tyypit vaan jättivät meidät Airille. Tarpeeksi kauan kyseltyämme kuultiin syyn olevan huono sää.. Ei mitään parasta asiakaspalvelua. Ilma ei tosiaan ollut paras mahdollinen, aallot olivat aika isoja eikä näkyvyys ollut kauhean hyvä. Kohteetkaan eivät olleet kovin kummoisia. Minulle kokemus oli siltikin hyvä: snorklasin ensimmäistä kertaa, joten vertailukohtaa ei ollut. Korallit ja eksoottiset kalat olivat jännää nähtävää, vaikka vähän harmittikin ettei päästy näkemään kilpikonnia viimeiseen kohteeseen, Turtle reefille. Snorklauksen jälkeen oltiin aivan poikki (ja osa porukasta vielä merisairaita). Mentiin rannalla olevaan 'majaan' syömään (aivan liikaa) ja löhöämään, ah. Parin tunnin päästä lähdettiin etsimään majoitusta, joka oli yllättävän vaikeaa. Jokainen suht edullinen paikka tuntui olevan täynnä. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen päädyttiin menemään vähän turhan kalliiseen mutta mukavaan cottage-paikkaan. Oltiin jälleen aivan loppu, joten käytiin vaan syömässä ja lähdettiin nukkumaan sateen ropistessa.

Lauantaina vuokrattiin pyörät tarkoituksena ajaa saaren ympäri. Tuntu kyllä kivalta päästä pitkästä aikaa ajamaan muullakin kuin skootterilla! Ei kuitenkaan Jutan kanssa keretty kuin sataman kohdille, kun sattumalta pysähdyttiin juttelemaan mukavan, vanhan italialaispariskunnan kanssa. Heidän kauttaan saimme kuulla, ettei huomenna lähtisikään yhtään venettä Balille huonon sään takia. Ja onneksi kuultiinkin, muuten oltaisiin päästy vasta tiistaina lähtemään..! Viimeinen vene sille päivälle lähtisi vajaan tunnin päästä, joten äkkiä hotellille, kamat kasaan ja menoksi. Jouduttiin ottamaan hevoskyyti, joita oltiin vältelty siihen asti, mutta kerettiin onneksi täpärästi veneeseen. Matka olikin sitten melkonen elämys... Mentiin katolle, koska osa porukasta oli tullut aiemmin merisairaaksi, ja ylhäällä on kuulemma helpompaa. Noh, aallot olivat välillä aivan hurjat, ja viiden minuutin päästä kaikki olivat aivan läpimärkiä. Minä itse asiassa jollain tavalla nautin hurjasta matkasta, mutta kaikki eivät näyttäneet oikein hyvävointisilta. Kuulemma veneen sisällä suurin osa oli oksennellut, joten oli ihan hyvä päätös mennä ylös kannelle. Ainoa vaan että aurinkorasvasta ei veden roiskuessa ollut mitään hyötyä, ja nyt melkein koko kroppa hohkaa taas kivan punaisena... Ja mokasin kun laitoin reppuni muka pressun alle suojaan mutta se ei ollutkaan siellä kunnolla, tuloksena märkä reppu ja rikkinäinen puhelin. Onneksi kyseessä oli kuitenkin todella huono Nokia, en jää kaipaamaan!

c Jutta

c Jutta

c Jutta

c Jutta

Gilit olivat huonosta tuurista huolimatta kiva kokemus. Todella rento ja ystävällinen ilmapiiri ja letkeitä ihmisiä! Ainoa mikä vähän häiritsi oli suomalaisten määrä, se oli jotain aivan käsittämätöntä... Balilla ei ole tullut törmättyä lähellekään yhtä moniin suomituristeihin. Mutta tänne pitää ehdottomasti tulla uudelleen vähän parempana aikana. Haluan ehdottomasti nähdä Meno-saaren paratiisirannat ja pyöräillä saarten ympäri!

Nyt syömään niinkin eksoottista ruokaa kuin pitsaa, tere!