Roadtrip itärannikolle

Ja nyt sitä viikonloppureissua. Lähdettiin Riinan, Jutan ja Elinan kanssa ajamaan kohti itärannikkoa. Suunnitelmat oli alussa vähän epämääräiset, ensimmäisenä määränpäänä oli Tegenungan-vesiputous ja Padangbain satamakaupunki, jossa viettäisimme ensimmäisen yön. Pari tuntia huristeltiin ja löydettiin ihme kyllä määränpäähän! Kaukaa katsottuna putous ei näyttänyt kummoiselta, mutta n. miljoona porrasta ja kohtalokkaan oloista polkua myöhemmin näky oli aivan eri.

Myös putouksen toisella puolella oli sateenkaari, mutta fiksuna en tietenkään ottanut kokokuvaa...

Siellä seikkailtiin niljaisten kivien päällä, ihme että oon hengissä vielä.

Kello oli jo sen verran että käytiin warungissa syömässä (kuraisina ja hikisinä, mmmm..). Oltiin vissiin joku nähtävyys, omistajan pikkutyttö halusi ottaa yhteiskuvan meidän kanssa :D Mahat täynnä jatkettiin matkaa kohti Padangbaita, eli vielä reilu tunti (?) skoballa ajamista. Padangbaissa etsittiin majapaikka, käytiin syömässä ja mentiin puolikuolleina nukkumaan (ja seurattiin jääkiekon vaiheita kavereiden Facebook-päivitysten kautta, ihan hyvä ettei nähty koko peliä).

Matkan varrelta

Rakas reppu parka ei oo enää oikein hyvässä hapessa: Gilireissun jälkeen monta viikkoa märkänä, vetoketjut ei oikein meinaa enää toimia ja nyt sai vielä mutakylvyn :(

Hyvin mahtui neljä nukkumaan vaikka omistaja meille naureskelikin!

Vessa ei tarjonnut kauheasti yksityisyyttä, vaan mitäs pienistä.

Pieni pyhättö

Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen Blue Lagoon Beachille löhöämään. Käytiin Jutan kanssa myös snorklaamassa, oli huippua! Aivan älyttömiä kaloja, huh. Käärmeenkin näin, aika äkkiä vaihtui suunta sen jälkeen...

Perus, ootan ruokaani paljon kauempaan mitä muut ja saan kärpäsenkakan kokosen annoksen. Ehkä nää tietää että oon dieetin tarpeessa.

Blue Lagoonilta lähdettiin ajamaan pohjoista päin kohteena Tirta Gangga -kaupunki temppelialueineen. Kuinka ollakaan, paria kilometriä ennen määränpäätä alkoi satamaan saavista kaatamalla, eikä ajamisesta tullut mitään. Jumitettiin sitten pari tuntia jonkun perheen pikku kioskin/kodin portailla. Onneksi oli Oreoita..! Päätettiin lähteä takaisinpäin Candidasan kaupunkiin etsimään yöpaikka, Tirta Gangga kun tuskin olisi ollut kovin kiva elämys kaatosateessa. Candidasa on uneliaisuudestaan ja pienuudestaan huolimatta turistikaupunki, ja sen kyllä huomasi hinnoissa. Sopivanhintaista majoitusta ei millään meinannut löytyä, kunnes lopulta päästiin kummallisten sattumusten kautta erään herttaisen hollantilaistädin (josta tuli muuten ihan oma Kerttu-täti mieleen) alakertaan nukkumaan. Yöpaikka oli ehdottomasti paras tähän mennessä; kerrankin oikeasti kodikas paikka, jossa tuoksui PUHTAALLE! En oikeasti ole ollut tuon tuoksuisessa kodissa Suomen jälkeen, pienistä asioista sitä tulee täällä tyytyväiseksi. Majoituttuamme katsottiin älyttömän hieno auringonlasku, käytiin syömässä, metsästämässä nettiä ja mentiin nukkumaan.

Näin tän paidan heti kun tultiin ravintolaan sisälle mutta en ajatellut siinä olevan mitään kummallista, vasta lähtiessä tajusin että niin mehän ollaan Balilla...

Löydettiin huoneestamme Candidasa-esite, josta bongattiin upeannäköinen ranta ja mikä parasta, suklaatehdas! Sunnuntain suunnitelmat olivat siis valmiit - Tirta Gangga jätettiin suosiolla seuraavaan kertaan, satamaan olis kuitenkin vaan alkanut jos sinne oltaisi yritetty. Herättiin siis aikaisin ja lähdettiin läheiselle White Sand Beachille. Ja kyllä kannatti, ehkä hienoin ranta tähän mennessä vaikka ei oikein kuvissa siltä näytäkään!

Näitä 'uhrilahjoja' näkyy joka paikassa, jopa taksin katolla näkyy silloin tällöin. Sisältö vaihtelee: yleensä kukkia, jotain ruokaa ja vähän rahaa. Ja tujun tuoksuista suitsuketta.

Takapihan maisemia, kyllä kelpaa!

Life is good

Meidän mahtava matkaseurue :)

Rannalta lähdettiin kohti mysteeristä suklaatehdasta. Candidasa-oppaastakaan ei löytynyt tarkkoja ohjeita, "sometimes the best places are not easy to find" oli opuksen ainoat ohjeet. Jännittävää. Saatiin kuitenkin rantawarungin pitäjältä vähän tarkemmat ohjeistukset ja löydettiin perille kunnon bumpy roadin kautta. Meren rannalla sijaitseva paikka oli vielä kummallisempi mitä odotin, ja kummallinen nimenomaan positiivisella tavalla! Jostain syystä paikassa oli ihan kesämökkitunnelma, olisin voinut jäädä sinne päiväksi. Ensin päästiin katsomaan suklaanvalmistusta ja syömään maistiaisia. Viereisessä rakennuksessa oli saippuatehdas, ja päästiin sielläkin tutustumaan saippuanvalmistuksen saloihin sekä leikkaamaan itse saippuaa. Lopuksi vielä kiikuttiin jättiläiskiikussa, ai että oli hauskaa!

Gojimarjasuklaata saattoi lähteä rasiallinen mukaan..

Poro, mikä yllättävä valinta. Pää irtosi kuljetuksessa, nyyh.

Sitruunasaippuaa tulossa

Tilattiin herkkukaakaot, mmm

Ihana vanha hollantilaispappa näytti innoissaan mallia!

Sitten oli edessä enää reilu parin tunnin kotimatka. Oli kyllä ehkä yksi elämäni hauskimmista viikonlopuista, hymyilyttää ajatuskin!  

Siinä oli tämä kuvapläjäys, muutaman tunnin sai taas Bloggerin kanssa tapella (eikä näköjään vieläkään ihan natsaa, pöh), mutta nyt nukkumaan. Öitä!

PS. Kissa teki pentuja meidän puskaan, siellä niitä nyt vipeltää menemään. On tämä kummallinen paikka.