Ensimmäinen koulupäivä

Aamulla kello soi 6.15 (ihanat, ihanat kukot tosin herättivät jo tunteja aikaisemmin) ja puoli kahdeksan aikoihin lähdettiin kohti Udayana Universityä. Matkaan meni tunti, "yes yes ai nou the pleis"-kuski joka ei tajunnut mistään mitään ja aina yhtä älytön liikenne piti huolen siitä ettei matka taittunut turhan nopeasti. Kampuksella pidettiin noin kolmen tunnin info (ja kampuksen vessassa koin ehkä ensimmäisen palasen kulttuurishokkia...). Luennoitsijat ja osa muuta henkilökuntaa ja AsiaExchangea esittäytyivät ja antoivat yleistä infoa. Tutustuin myös osaan muista vaihtareista. Iso osa BIPAS-porukasta vaikutti olevan suomalaisia, mikä vähän yllätti. Aloitusinfon jälkeen lähdimme bussilla tutustumaan Seeds of Hope -lastenkotiin, jonka kanssa AE tekee yhteistyötä.

Vierailu tuli yllätyksenä, meitä ei ollut infottu tästä ollenkaan, mutta tähän saa varmaan tottua täällä. Lastenkoti oli yllättävän viihtyisä. Lapset, joista vanhimmat tosin olivat jo kaksikymppisiä, vaikuttivat hirmu iloisilta ja hyvinvoivilta. Paikan turistirysämäisyys tosin vähän kummastuttaa, ryhmiä käy kuulemma joka päivä. Toisaalta lastenkoti elää lahjoitusten varassa, joiden kannalta vierailut varmasti ovat tärkeitä. Yksi aloitusinfossa ollut tyttö tekee Seeds of Hopessa työharjoittelunsa ja jäi sinne asumaan, se vaikutti jo aika hurjalta.

Lastenkotivierailun jälkeen lähdimme entistäkin ahtaammassa pikkubussissa Kutalle jatkamaan shoppailua, tällä kertaa katukauppoja kierrellen. Jouduin (tai no jouduin ja jouduin) ekaa kertaa tinkaamaan hinnasta, ja tuntui jotenkin todella törkeältä vaikka kuuluu tietenkin kulttuuriin ja on jopa kohteliasta. Ehkä siihenkin tottuu. Lopuksi käväistiin nopeasti Kuta beachilla. Pääsin ensimmäistä kertaa täällä ollessani käymään rannalla, ja oli kyllä aivan ihanaa siitäkin huolimatta, että aurinko oli jo melkein laskenut. Innolla odotan että pääsen kunnolla biitsille! Sieltä vihdoin lähdettiin taksilla villalle, 12 tunnin päivän jälkeen painelin suoraan sänkyyn. Nyt unille!