Viime viikkojen ekskursiot ja workshopit

Heissulivei vaan taas. Ajattelin olla reipas ja kertoa vähän viimesimmistä ekskuista ja workshopeista. Tuntuu että näistäkin olisi ikuisuus, huh...

Ennen lomaa käytiin tutustumassa Bali Museumiin Denpasarissa. 

Mikäs punainen vihainen se siellä taas näkyy...

Hieno paikka ja mielenkiintoisia esineitä! Tässä myös oppi mukavasti lisää Balin historiasta ja kulttuurista. Sisällä ei harmi kyllä oikein pystynyt kuvaamaan huonon valaistuksen takia, joten joudutte nyt vaan uskomaan että sieltä löytyi vaikka mitä kummallista.

Pari viikkoa sitten käytiin tutustumassa balilaiseen handicraft factoryyn, suomennetaan nyt vaikka että käsityötehtaaseen.

Ekskursio oli jopa tälle normaalitasolle harvinaisen huonosti järjestetty. Paikalle oli vaikea löytää, ja perille vihdoin löydettyämme meidän vain käskettiin kävellä ympäriinsä ja kysellä työntekijöiltä jotain. Noh, en kyllä muutenkaan olisi saanut ekskursiosta mitään irti jäätävän pääkivun takia, mutta silti tällaiset turhauttaa, tästäkin olisi saanut mielenkiintoisen ekskursion jos olisi panostettu enemmän.

Tällä viikolla taas meillä oli Gamelan-workshop. Gamelan on siis perinteisistä indonesialaisista soittimista koostuva yhtye. Alun tylsääkin tylsemmän teoriaosuuden jälkeen päästiin soittamaan, ja olihan se hauskaa (ja järkyttävän kuulosta!).

Sympaattiset soittojakkarat

Ja pistetään loppuun vielä jotain randomeja kuvia lähiaikojen aktiviteeteista:

Lempparihedelmiä eli rambutaneja ja mangustineja

Jutan äiti teki korvapuusteja..!<3

Salillakin on tullut käytyä mätsäävällä pukeutumisella (ja hartioiden mielestä liian ahkerasti, nyt ei pää käänny...)

Ruoka on yhtä hyvää kuin ennenkin!

Paitsi tämä kummallinen balilainen erikoisjuoma, hyihyi

Joskus yritin jaksaa näyttää ihmiseltä

Double6-ranta ja osa meidän jengistä

Tänään käytiin katsomassa Nyepi-paraateja ja huomenna vietetään itse Nyepiä, eli pysytään visusti kotona tai sakot rapsahtaa. Mutta näistä lisää myöhemmin!

Perthiä vihdoin

Huh, kylläpä oli korkea kynnys avata Blogger! Tässä siis kuvaryöppy Perthistä, jossa vietin mahtavan lomaviikkoni (koska kyllähän tää meidän koulunkäynti on niin kamalan rankkaa, että loma tuli tarpeeseen).

Lensin siis 5. päivä AirAsialla Perthiin ilman paluulippua, matkasuunnitelmia tai muuta järkevää. Majoituksen olin löytänyt Suomalaiset Perthissä -facebookyhteisön kautta, yöpyisin suomalais-australialaisen pariskunnan, Noran ja Jonin luona Maylandsissa, n. 7km keskustasta. Lento sujui ongelmitta, mutta perillä Perthin lentokentällä tulikin melkoinen ongelma: Kortti ei toiminutkaan missään, eikä kuulemma toimisi koko Australiassa. Rupioista sain vaihdettua "huimat" $16, joilla ei kyllä pääsisi majapaikkaan. Puhelimessakaan ei ollut kenttää, eli en saanut yhteyttä Noraan. Noh, menin ilmaisella bussilla toiseen terminaaliin, joka olisi edes vähän lähempänä määränpäätä, jonotin ikuisuuden taksijonossa ja selitin tilanteen kuskille. Onni onnettomuudessa, Perthin kuskit ovat kuulemma yleisesti jotain aivan muuta kuin ystävällisiä ja palvelualttiita, mutta tämä kuski vain toisteli "No worries no worries" ja maksoi ilmeisesti itse puolet matkastani. Kuski kertoi olevansa Somaliasta, ja koska Suomi on ollut somalialaisille niin ystävällinen, laittaa hän hyvän kiertämään. Uskomatonta..! En ole aikaisemmin ollut turhan hyvä tässä hyväntekemisessä, tämän jälkeen pitää ryhdistäytyä.

Seuraavana aamuna lähdin bussilla tutustumaan Perthin keskustaan. Ihan vain ympäriinsä haahuilemalla (ja ehkä jo parissa kaupassa pyörähtämällä..) sain kulumaan koko päivän. Lopuksi menin vielä kaupungin läpi kulkevan Swan-joen rannalle katsomaan auringonlaskua ja ihan vaan nauttimaan siitä ajatuksesta, että olen tosiaan Australiassa!

Outoa valuuttaa. Kolikoista en näköjään ole tajunnut ottaa yhtään kuvaa, mutta millä logiikalla 20- ja 50-senttiset on järkyttäviä isoja mötiköitä ja 5 sentin ja 2 dollarin kolikot pienimpiä..?

Kotikatu

Lenkkeilijöitä riitti rantakadulla, olisi kieltämättä houkutellut lähteä juoksemaan!

Juomavettä sai ympäri kaupunkia, kätevää

Perjantaina lähdin Noralta lainaksi saadun Lonely Planetin johdattelemana Fremantlen satamakaupunkiin. Fremantle on oma kaupunkinsa, mutta Transperthin junalla paikalle pääsi kätevästi. Freossa oli ihanan lunkki tunnelma, oli mukava vain kierrellä ympäriinsä välillä kahvilassa pysähtyen. Reissun pääpointtina oli kuitenkin 1850-luvulla eurooppalaisten vankien itse rakentama, vielä 1991 toiminnassa ollut Fremantlen vankila, johon vaelsin noin 40 asteen paahteessa. Tarkeni! Vankila oli vielä vaikuttavampi kokemus mitä osasin odottaa, ja perustourin lisäksi menin vielä toiselle noin puolentoista tunnin vankilapakoihin keskittyvälle kierrokselle. Ja sain vieläpä privaattitourin! Hintaa näille kierroksille tuli yhteensä 23$. Ei ehkä ihan se ensimmäinen paikka missä tulee mieleen viettää hellepäivää, mutta kokemus oli kaikessa karmeudessaan niin hieno että lähtisin koska tahansa uudestaankin. Vankilavisiitin jälkeen pyörin vielä loppuillan ihmettelemässä Fremantlessa, mm. kivalla Fremantle Marketsilla.

Opas oli oikein asiantunteva ja hauska

Alkuaikojen sellit ei ollu varsinaisesti koolla pilattuja, 1,2m x 2,1m

Ilmoitustaulu vuodelta 1991 ja vankien kanttiinilista

Yksi loppuajan vangeista oli saanut mielenterveydellisistä syistä erikoisluvan maalata sellinsä

Hyi

Yhdellä osastolla sellit oli otettu hyötykäyttöön. "Could this be the office you've been looking for?" Ööp, ei.

"Footy" on iso juttu Fremantlessa, kuten huomaa

Lauantaipäivän vietin Kings Parkissa, maailman suurimmassa kaupunkipuistossa. Puisto oli aivan ihana, ja näkymät kaupunkiin olivat upeat (ja näistä näkymistä en tietenkään ole näköjään ottanut yhtään hyvää kuvaa, että se niistä sitten :D). Kävin opastetulla kierroksella puiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kiertelin vaan ympäriinsä, lueskelin kirjaa ja nautin elämästä. Illaksi lähdin Northbridgen backpacker-alueelle vähän katsomaan iltamenoja, hauska ilta täynnä hauskoja ihmisiä!

War Memorial

Ihana oppaamme Margaret :)

Puistossa oli Federation Walk-silta, jolla pääsi kävelemään puidenlatvojen tasolla

Sunnuntaina vietin rantapäivää Cottesloe-rannalla, jossa oli Sculpture by the sea-veistosnäyttely ja porukkaa riitti! Hieno ranta, mutta vähän jo alkoi ahdistamaan tuo väenpaljous...

Maanantaina oli vuorossa Penguin Island, pieni saari Rockinghamissa. Julkisilla seikkailu vei taas oman aikansa, mutta kerkesin kuin kerkesinkin viimeiseen lauttaan. Villejä pingviinejä olisi kuulemma todella hankala bongata, joten kävin katsomassa ruokinta'näytöksen'. Saarella oli siis Discovery Center, jossa asui syystä tai toisesta pelastettuja pingviinejä, joita ei voisi enää päästää vapauteen. Ja olihan ne söpöjä! Ruokinnan jälkeen kävelin saaren ympäri (jumalattomassa tuulessa), hieno paikka. Pimeän tultua kävin vielä King's Parkissa katsomassa kaupunkia, huh kun oli nättiä.

Tiistaina lähdin vihdoin bongaamaan koaloita, kenguruita ja muita Australian eläimiä Cavershamin Wildlife Parkiin. Puistossa pääsi mm. syöttämään kenguruita, silittämään koaloita ja poseeraamaan vompatin kanssa :) Ja toki puistosta löytyi vaikka mitä muitakin otuksia, ja päivä meni puistossa mukavasti.

Harvinaisen iloinen yksilö

Jos Masuli olisi lintu..

Keskiviikkona lähdin Sorrento Quayn venesatamaan, josta löytyi mm. kauppoja, kahviloita, rantoja, vesipuisto ja akvaario. Tekemistä riitti siis! Ensin harhailin jo totutusti bussireittien ja Google Mapsin kanssa, kunnes vihdoin löysin AQWA-akvaarion. Akvaario oli hienosti toteutettu, ja yhdessä osiossa pääsi kävelemään ikään kuin akvaarion sisällä haiden ja muiden otusten uiskennellessa ympärillä. 

Torstaina olikin jo viimeinen päivä, jonka päätin pyhittää millekäs muulle kuin shoppailulle, niin keskustassa kuin Westfieldin ostoskeskuksessakin. Loppukuu eletäänkin sitten riisillä ja vedellä, mutta eii se mitään.

Ratsupoliiseja kotikadulla

Keskustan London Court

Hups

Perjantaina olikin aika jättää Australia taakse ja palata Balille. Menomatka kentälle ei tietenkään sujunut ihan niin kuin piti, kiitos niin oman kuin bussinkin myöhästymisen... Kymmenen minuuttia ennen baggage dropin sulkeutumista olin kuin olinkin kuitenkin kentällä, jossa sain kuulla tarvitsevani lentolipun, joka osoittaa minun poistuvan Balilta. Jaahas jaahas. Juosten vaan etsimään internet-yhteyttä, jotta saisin lipun kaivettua sähköpostista. Viime minuuteilla sain kuvan lipusta, ja pääsin lähtemään. Ei sillä, ei olisi yhtään haitannut jäädä Perthiin pidemmäksi aikaa... Paluu Balille melkein masensi, ehkä se jo kertoo jotain siitä, miten paljon tykästyin Australiaan! Voi olla, että working holidayta pukkaa jossain vaiheessa. No, nyt ollaan kuitenkin Balilla ja elämä hymyilee taas täälläkin.

Huhhuh, siinä oli siis matka Perthiin, uuvuttavaa. Nyt nukkumaan, yritän kirjoitella taas!