Balilla ja Suomessa...

...niin tämä postaus kuin oma pääkin. Balilta kotiuduttiin siis jo reilu kuukausi sitten, mutta blogista oon pysynyt kaukana, niin kuin näköjään koko toukokuun. Noh, tässä viimeisiä kuvia ja fiiliksiä Balilta ja vähän Suomestakin!

Viimeisinä viikkoina Balilla...

...päästiin koulusta

Päädyttiin ilmeisesti myös Balin telkkariin esittelemään soittotaitojamme

Kaunista runonlausuntaa ja laulua menossa, ayo mama vaan

...kiivettiin Batur-tulivuorelle (mikä oli muuten oikeesti melko hasardia hommaa, varsinkin laskeutuminen, ihme että meikäkin tunnetusti sulavaliikkeisenä ihmisenä pääsi hengissä kotiin)

Idakin tykkäs kiipeillä!

 ...käytiin tee- ja kakkakahvitehtaalla Ubudissa

...käytiin heppailemassa Riinan ja erittäin innokkaan Miksun kanssa

...ja melomassa Jossun ja Krisun kanssa

...hengailtiin

...hyvästelin Skygardenin buffetin...

...kuten myös Kutan

Tästä tuli oikein turvallinen olo

...ihastelin kämppisteni selfienottotaitoja...

...sekä yleistä fiksuutta

... pidin huolen riittävästä energiansaannista

...nautittiin Farrahin herkkudinneristä

 ...juhlistettiin mun vikaa iltaa sushilla ja aussisurffareiden keitaalla (vikan päivän kunniaksi pääsin myös poliisiratsiasta ilman sakkoja, jee! Pienellä mekon, skoballa ajon ja tuulen aiheuttamalla vahinkovilautuksella saatto olla osuutta asiaan, mut lopputuloshan on tärkein...)

 ...ja lähdin kohti kotia!

Myönnän, ehkä viis sekuntia tästä kuvasta tuli romahdus

Jepjep. Bali on siis vaihtunut Suomeen, kotiin (ja S-Marketiin) - vaikka Bali on joka päivä mielessä eikä se sieltä varmasti ikinä lähdekään, kyllä koti on aina koti!

Sielunmaisema

Pieni tai vähän isompikin haikeus saattoi tulla tätä postausta tehdessä, mutta en myönnä mitään... Anyway, tämä blogi hiljenee ainakin seuraaviin seikkailuihin asti. Sampai jumpa!

Pikapäivitys huhtikuun satunnaisista

Loppukokeet ja koulu ohi, juhuu! Tänään illalla on luvassa loppuseremonia, jossa pääsen näyttämään niin runonlausunta- kuin laulutaitojanikin (indonesiaksi luonnollisesti) ja leikkimään taas gamelan-yhtyettä, ja se on sitten siinä. Voisin taas kysyä, että miten ihmeessä on muka voinut kulua melkein neljä kuukautta..? Hui.

Viimeset ekskut suuntautuivat Nusa Duan Tourism Centeriin, pariin temppeliin ja kokistehtaalle. Tässäpä kuvapläjäys niistä! Unohdin tosin kivasti järkkärin jokaiselta ekskulta, kuvat siis on vähän mitä on.

Nusa Dua on siis rikkaiden turistien ökyalue, täysin man-made ja täytyy myöntää että kaikessa epäaitoudessaankin älyttömän hieno paikka. Kuhan voitan lotossa niin tänne lähetään! 

Kuvassa ei siltä näytä, mutta aivan hillittömän kokoinen patsas! 

Seuraavana torstaina oli vuorossa temppelit. Matkattiin minibussilla ensin Pura Goa Lawah -temppelille, eli lepakkotemppelille. Enkä yhtään ihmettele nimeä..! Sieltä jatkettiin matkaa Klungkungiin, jossa ensin pyörähdettiin pikaisesti traditional marketilla. Tämän jälkeen käveltiin itse temppeliin, joka oli ennen toiminut oikeutena.

Huono esimerkki liikenneympyräpatsaasta, mutta näitä löytyy siis lähes joka ympyrästä, monet todella isoja ja hienoja!

Osallistuttiin rukoukseen, hieno kokemus! Rituaaliin kuului olennaisesti mm kukkasia, pyhää vettä ja riisiä, vähän eri meno mitä Suomessa.

Ja se lepakkoluola... 

Meidän pieni ekskujoukkomme! (Tämä ja seuraava kuva cHenkka)

Seuraavalta temppeliltä; vanha 'oikeusistuin'.

Ja viime torstaina olikin vuorossa Coca-Cola-tehdas. Noh, siitä ei jäänyt kyllä muuta käteen kuin muisto ehkä elämäni parhaasta lasipullokokiksesta!

Mmm

Herättiin ennen kokisekskursiota Johannan kanssa viideltä ja ajeltiin Sanurin rannalle katsomaan auringonnousua. Myöhästyttiin vähän mutta niiiin oli nättiä silti (ja niiiin oli monta kiinalaisturistia paikalla...)!
Pitää ehkä tehdä vielä uusi yritys joku aamu.

Ja loppuun vielä kuva ehkä parhaasta ruoasta mitä täällä saa:

Kat's Kitchenin Chicken Red Curry. Ai jumpe. Pitää varmaan Suomessa yrittää olla reipas ja kokata edes jotain vähän samantapaista, niin hyvää!

Mutta tämä tästä tällä kertaa, nyt perinteiset kostuumit päälle ja valmistautumaan seremoniaan.

PS. Ostin söpön matkalukun Carrefourista, rinkkaan kun ei oikein mahdu kahtakymmentä kiloa. No, ostin tietenkin liian pienen, ei tasan mahdu tuohonkaan. Näitä onnistumisen iloja!